Tässä blogitekstissä kaksi Tampereen kulttuuriluotsitoiminnan vapaaehtoista kertovat omista kokemuksistaan ja siitä, mitä toiminta heille merkitsee. Tampereen luotsitoiminnasta kerrotaan enemmän aiemmin julkaistussa jutussa Tampereen luotsit ovat monessa mukana.
”Olen todella innostunut kulttuuriluotsina toimimisesta”
Olen ollut kulttuuriluotsina vuodesta 2015 lähtien ja lähitori Kuuselan vertaisneuvonnassa olen toiminut saman verran. Vertaisneuvonnassa tapaamme palvelutalon ja lähiseudun asukkaita. Meillä on kaksi 45 minuutin aikaa joka kolmas viikko, jona aikana kerromme asiakkaille luotsitoiminnastamme ja eri kohteista sekä sovimme mahdollisesta luotsauksesta johonkin kohteeseen. Teemme luotsikaverini Marjon kanssa jonkin verran luotsauksia yhdessä ja hän on parini vertaisneuvonnassa. Luotsattavat asiakkaat saan luotsivälityksen ja vertaisneuvonnan kautta.
Kulttuuriluotsina minulla on monia mieluisia kohteita, mutta lempikohteitani ovat museot, kuten Tampereen taidemuseo, Sara Hildénin taidemuseo, Milavida ja Vapriikki, koska siellä on niin monta mielenkiintoista museota kuten kivimuseo, luonnontieteellinen museo, postimuseo muutamia vain mainitakseni. Luotsauksista mieleeni on jäänyt eräs alkuajan luotsaus, johon liittyi ikäihminen, joka oli palvelutalossa vastaanotollamme. Kun kerroin eri museokohteista ja kun mainitsin luonnontieteellisen museon, niin hän hyvin napakasti tyrmäsi ajatuksen mennä sinne sanomalla, että hän on maalta kotoisin eikä halua nähdä ”elukoita”. Kerroin hänelle, että Vapriikissa on paljon muitakin kohteita ja että katsotaan paikan päällä minne mennään. Rouva oli tavattoman kiinnostunut muun muassa Kivimuseosta. Kun sitten oltiin Vapriikissa kierrelty ja saavuimme Luonnontieteellisen museon kohdalle, hän halusikin mennä sinne ja oli aivan haltioissaan nähdessään eri eläimiä. Voi miten hän nautti reissusta ja oli kertonut palvelutalossa muillekin asukkaille mielenpainuvasta museoreissusta.
Toinen mieleen jäänyt luotsaus oli Poliisimuseossa, jonka tein yhdessä Marjon kanssa. Teemme luotsauksia yhdessä silloin, kun asiakkaat liikkuvat apuvälineillä ja näistä henkilöistä yhdellä oli rollaattori ja yksi liikkui pyörätuolilla. Luotsaus oli sovittu vertaisneuvonnassa. Odottelimme Poliisimuseolla herroja saapuvan eräänä toukokuisena aurinkoisena päivänä taksilla. He olivat kovin innostuneita ja heitä kiinnosti kovasti poliisien autot. Varsinkin yhtä heistä, kun hän pääsi ”mustan-Maijan” peräosaan istumaan, koska hän ei ollut kertomansa mukaan koskaan aiemmin päässyt. Miehistä kun oli kysymys niin tietysti myös ampuma-aseet, virkapuvut ja käsiraudat eri aikakausilta kiinnosti ja juttua riitti.
Vapaaehtoistyön tekeminen merkitsee minulle paljon, olen tosi onnellinen ja innostunut kulttuuriluotsina toimimisesta. Kun saan tehtyä jonkun ihmisen onnelliseksi ja hyvälle mielelle, niin minullekin tulee hyvä mieli. Olen saanut olla mukana eri tapahtumissa kertomassa luotsitoiminnasta, kuten senioritiistaisin Tampereen taidemuseolla, Tampere-talon Veteraanipäivässä, eri kaupunginosien korttelikerhoissa ja monessa muussa paikassa. Lisäksi olen saanut tutustua erilaisiin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä. Kaikki on ollut positiivista. Ilman luotsitoimintaa pyörisin vain kotosalla kotihommissa, vaikkei siinäkään mitään huonoa ole. Paljon antoisampaa on kuitenkin olla ihmisten kanssa, avustaa heitä kulttuurikohteisiin sekä antaa heille uusia kokemuksia ja näkemyksiä.
Kulttuuriluotsi Ulla Laakso
”Luotsitoiminta tuo ilon hetkiä”
Pääsin mukaan toimintaan vuonna 2014. Olin juuri jäänyt eläkkeelle ja miettinyt, että mitenkäs elämä nyt kulkee. Huomasin lehdessä ilmoituksen luotsikoulutuksesta, joka tuli kuin tilauksesta elämääni. Toiminta tuo omaan arkeen mielekkyyttä sekä uuden oppimista. Esimerkiksi kulttuuriraittikävelyt tuovat aivojumppaa, kun täytyy ottaa selville asioista, jotka liittyvät kävelyyn ja yrittää opetella muistamaan ne.
On myös todella mielenkiintoista huomata, että taidemuseossa samasta teoksesta eri ihmisten kanssa löytää aivan eri asioita ja ajatuksia. Myös se, että saa tavata uusia ihmisiä on mukavaa. Olemme mieheni kanssa, joka on myös kulttuuriluotsi, luotsanneet turvapaikanhakijoita museokäynnillä, sekä aikuisia että lapsia. On ollut iso ilo kohdata eri kulttuureista tulleita ihmisiä.
Myös sellainen hauska asia kuin tanssi liittyy luotsitoimintaan. Tampereella Pappilan palvelukeskuksessa järjestetään tansseja, joissa luotsit saavat olla tanssittajina. Olen saanut kokea todella hienoja ja liikuttaviakin hetkiä, kun huomaa miten paljon tanssi ja varmaankin myös läheisyys merkitsee ihmisille. Tanssien ikähaarukka on laaja, noin 20 - 87 vuotta. Erään kerran nuori kehitysvammainen tyttö oli odottamassa ovella ja sanoi: "pelkäsin niin, että jos et tulekaan. Nyt saan tanssia". Ja iloisena hypähdellen hän riensi tanssisaliin. Kerran eräs 86-vuotias herra sanoi lääkärin pysyvän loitolla, kun saa tanssia.
Tässä muutamia ilon hetkiä, joita luotsitoiminta on tuonut omaan elämääni.
Kulttuuriluotsi Raija Wäljas
Kommentit
Lähetä kommentti