"Onko tukka hyvin?” Tärkeä kysymys piristettävälleni Raitalle ja siksi vakavasti asiaan suhtautuen kuittasin, että oikein on hyvin.  "Lupasin yllättää sinut tällä kertaa ihan uudella jutulla ja siksipä ulkona odottaa riksapyörä. Lähdetään sillä pienelle ajelulle. Mennään katsomaan arboretumia ja siinä vieressä olevaa taidenäyttelyä. Sisälle emme koronasuositusten vuoksi voi mennä." Aurinko paistoi ja tukka hulmuten kiersimme upeaa arboretumia. Tuossa on se uusi kirsikkapuupuisto, huomasi Raita. Kyllä on kaunista, päärynäpuut olivat pudottaneet osan hedelmistään ja muutaman poimimme mukaamme. Puistossa pysähdyimme galleria Pihaton eteen. Kohta sisältä tuli ystävällinen nainen ja sanoi että koska ette voi tulla sisälle, niin osa näyttelyä tulee teidän luoksenne tähän ulos. Hän toi meille kolme teosta, esitteli ne ja kertoi niiden tarinan. Lisäksi saimme raparperimehua. Nam!  Hän pyysi luvan valokuvan ottamiseen ja pienen jutun laittamiseen someen heidän sivuilleen. Kysyttä

Sain kimmokkeen hakeutua koulutukseen, luettuani Jyväskylän kaupungin hyvinvointi-suunnitelman vuosille 2017-2021. Vammaisten kohdalla lukee muun muassa näin:  ”6.2 Tarjotaan mahdollisuus kulttuuriin ja harrastustoimintaan:  Liikunta- ja kulttuuriluotsitoimintaa vahvistetaan mm. järjestämällä alueellisia liikuntaluotsikoulutuksia ja lisäämällä luotsikoordinaattorin työaikaa.”  Olen itsekin vammautunut aiemmin vakavasti, joskin hyvin kuntoutunut. Olen mukana useissa vammais- ja potilasjärjestöissä. Oma kulttuurin ja taiteen harrastaminen oli vuosien saatossa turhaan vähentynyt, joten ajattelin tämän olevan hyvä harrastus, jossa pääsen samalla palvelemaan muita ja virkistämään ihmisten arkea. Olen luotsannut tavallisia tallaajia ja paljon myös erityisryhmiä. Tuonut kulttuuria ja taidetta tutummaksi ja helpommin lähestyttäväksi, madaltanut kynnystä osallistua. Taide ulkoilee-konseptissa olen vieraillut sairaalan kuntoutusosastolla. Siellä meitä luotseja on aina vähintään kaksi. Meillä on