Istun kotona työhuoneessamme, jota juhlavasti kutsumme kirjastoksi ja katselen kirjoja ympärilläni, niitä on joka puolella. Miksi niitä aina oikein hankkii, vaikka kerran viikossa teemme päätöksen: ei yhtään uutta kirjaa. Mutta lukeminen on ihmisen perusoikeus. Lukeminen on aivojen ruokaa siinä missä musiikki tai liikunta. Oli siis ihan luonnollista, että ”kulttuuriluotsiurani” alussa halusin lukupiirin. Ja nyt tuo samainen ryhmä on lukenut yhdessä 10 vuotta. Vihainen korona esti juhlamme, mutta ainahan voi juhlia, kun tauti taittuu. Kaikki jäsenemme ovat lähes alkuperäisväkeä. Innostus lukemiseen ja se, että löytyy hyvä syy lukea on  monelle meistä motivoiva tekijä. Lukevaa ihmistä ei voi luokitella joko työssäkäyväksi tai eläkeläiseksi. Syy on aina rakkaus kirjoihin ja niiden sisältöihin. Suurin osa lukemistamme kirjoista on uudempaa tuotantoa, niin kotimaista kuin esimerkiksi Nobel-palkittuja teoksia, mutta joitakin ajan aarteita myös. Lukupiiri ei vain lue itselleen, vaan se myös a

Tässä blogitekstissä kaksi Tampereen kulttuuriluotsitoiminnan vapaaehtoista kertovat omista kokemuksistaan ja siitä, mitä toiminta heille merkitsee. Tampereen luotsitoiminnasta kerrotaan enemmän aiemmin julkaistussa jutussa Tampereen luotsit ovat monessa mukana. ”Olen todella innostunut kulttuuriluotsina toimimisesta” Olen ollut kulttuuriluotsina vuodesta 2015 lähtien ja lähitori Kuuselan vertaisneuvonnassa olen toiminut saman verran. Vertaisneuvonnassa tapaamme palvelutalon ja lähiseudun asukkaita. Meillä on kaksi 45 minuutin aikaa joka kolmas viikko, jona aikana kerromme asiakkaille luotsitoiminnastamme ja eri kohteista sekä sovimme mahdollisesta luotsauksesta johonkin kohteeseen. Teemme luotsikaverini Marjon kanssa jonkin verran luotsauksia yhdessä ja hän on parini vertaisneuvonnassa. Luotsattavat asiakkaat saan luotsivälityksen ja vertaisneuvonnan kautta.  Kulttuuriluotsina minulla on monia mieluisia kohteita, mutta lempikohteitani ovat museot, kuten Tampereen taidemuseo, Sara Hild