"Onko tukka hyvin?” Tärkeä kysymys piristettävälleni Raitalle ja siksi vakavasti asiaan suhtautuen kuittasin, että oikein on hyvin.
"Lupasin yllättää sinut tällä kertaa ihan uudella jutulla ja siksipä ulkona odottaa riksapyörä. Lähdetään sillä pienelle ajelulle. Mennään katsomaan arboretumia ja siinä vieressä olevaa taidenäyttelyä. Sisälle emme koronasuositusten vuoksi voi mennä."
Aurinko paistoi ja tukka hulmuten kiersimme upeaa arboretumia. Tuossa on se uusi kirsikkapuupuisto, huomasi Raita. Kyllä on kaunista, päärynäpuut olivat pudottaneet osan hedelmistään ja muutaman poimimme mukaamme. Puistossa pysähdyimme galleria Pihaton eteen. Kohta sisältä tuli ystävällinen nainen ja sanoi että koska ette voi tulla sisälle, niin osa näyttelyä tulee teidän luoksenne tähän ulos. Hän toi meille kolme teosta, esitteli ne ja kertoi niiden tarinan. Lisäksi saimme raparperimehua. Nam!
Hän pyysi luvan valokuvan ottamiseen ja pienen jutun laittamiseen someen heidän sivuilleen. Kysyttäessä Raitan ikää hän pyysi, että laitetaan 60+, hän kun on 90+. Asenne siis kohdallaan. Tällä kertaa oli myös huulipunaa ja helmet kaulassa. Siis tyylikäs lady mustassa mieliasussaan. Mikä ihana asia, kaikki naisethan ovat kauniita ikään katsomatta.
Tutustuin Raitaan kuusi vuotta sitten kun olin esittelemässä vapaaehtoistoimintaamme. Paikalle ilmestyi myös paikallislehden toimittaja, joka otti muutaman valokuvan. Juttu oli lehdessä. Raita oli tyytyväinen juttuun ja mieltä lämmitti erityisesti se, kun tukka oli kuvassa hyvin.
Vuosien varrella kävin piristämässä häntä käymällä hänen kanssaan muun muassa kaupassa, kahvilla, lounaalla ja kiertoajeluilla. Hän asui kolmannessa kerroksessa ilman hissiä, mutta oli ylpeä siitä, että kaidetta hyväksi käyttäen hän pystyi toimimaan itse, eikä halunnut apua kuin satunnaisesti. Pieni ja hento nainen ja kiipeää kuin orava.
Vein autolla Raitaa hänelle rakkaille paikoille, joissa ei ollut vuosikymmeniin käynyt. Aikoinaan oli miehensä kanssa liikkunut paljonkin autolla. Raita huomasi herkästi luonnon kauneuden. Hän on hyvin selväjärkinen ja puhelias, eivätkä tapaamisemme käyneet koskaan tylsiksi.
Olen yrittänyt tavoittaa Raitaa siinä onnistumatta. Nimi asunnon ovessa on vaihtunut ja puhelinnumero ei ole enää käytössä. Omaisista ei ole tietoa. Toivottavasti Raitalla on hyvä olla ja ainakin se on varmaa, että tukka on hyvin.
Vapaaehtoisena tapaa toisinaan aivan uskomattoman hienoja ja mielenkiintoisia persoonia. Raita on yksi heistä. Itselle tulee hyvä mieli, kun huomaa kuinka pienillä asioilla saa avustettavia iloiseksi tai liikuttamaan. Ja tärkeintä on kuunnella autettavaa. Toiset haluavat ulos, toiset apua käytännön asioissa, kun taas jotkut vain seuraa yksinäisyyteen.
Vapaaehtoisena toimimisen huonoista puolista voisin mainita muutaman. Kuten se, jos vapaaehtoiselta suorastaan vaaditaan useammin käyntejä tai vaikkapa teetätetään töitä, joista ei haluta maksaa kaupallisille toimijoille. Onneksi itselläni ei ole juurikaan tuollaisia kokemuksia. Huono asia on myös, jos vapaaehtoinen palaa loppuun velvollisuuden taakan alla. Vapaaehtoisen työn pitääkin olla suhteessa omaan elämäntilanteeseen ja kykyihin. Sehän voi vaihdella, mutta parhaimmillaan se on todellakin antoisaa puolin ja toisin.
Piristäjä Jouko Hongisto
Kommentit
Lähetä kommentti