Kulttuuriluotsitoiminta on käynnistynyt Kuopiossa vuonna 2010 ja sitä organisoi Kuopion kaupungin yhteisö- ja toimintakeskuspalvelut. Palvelu on suunnattu ikäihmisille, jotka tarvitsevat apua osallistuakseen kulttuuririentoihin ja muihin tapahtumiin.
Kulttuuriluotsitoimintaa tarjotaan Kuopiossa kaupunginteatteriin, Taidemuseoon, Kuopion Museoon, Korttelimuseoon, VB-valokuvakeskukseen, Kuopion Musiikkikeskuksen kaupunginorkesterin tapahtumiin ja Kuopion konservatorion tapahtumiin. Lisäksi on mahdollista vierailla erilaisissa kulttuuritapahtumissa ja festivaaleilla.
Yksi tärkeä toimintamuoto kulttuuriluotseille on Kulttuuri kyläilee- malli, johon kuuluu esimerkiksi taidesalkkujen esittely palvelutaloissa, mikä mahdollistaa elämyksiä myös niille, kenen ei ole mahdollista fyysisesti päästä museoihin. Kuopion ja lähialueiden kulttuuritoimijat tarjoavat Lainattavia maailmoja, joita voi käyttää ja soveltaa eri kohderyhmien kanssa toimiessa. Tarjolla on Taidemuseon materiaalien lisäksi esimerkiksi teatteri-, valokuva- ja musiikkilaatikko, historiallisia esineaineistoja sekä muistelusalkkuja.
Kuopiossa toimii tällä hetkellä 12 kulttuuriluotsia. He ovat luotsausten lisäksi olleet mukana toiminnan esittelyssä erilaisissa yhteyksissä sekä olleet mukana suunnittelemassa ja kehittämässä toimintaa ja markkinointia. Tulevaisuudessa kulttuuriluotsitoimintaa on tarkoitus markkinoida lisää ja levittää tietoutta esimerkiksi uusille kohderyhmille.
Haastattelin juttua varten kahta pitkän linjan kulttuuriluotsia, jotka molemmat ovat olleet toiminnassa hyvin aktiivisia ja omistautuneita. Kuopio on virkeä kulttuurikaupunki, joka tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia luotsien ja luotsattavien vierailtavaksi.
”Kulttuuriluotsina jokainen tilanne on ainutkertainen”
Laila Mujunen on toiminut kulttuuriluotsina vuodesta 2013 ja on ehtinyt olla mukana monenlaisessa toiminnassa. Mukaan hän lähti ystävän suosituksesta, joka oli vinkannut luotsitoiminnasta kulttuurin aktiiviharrastajalle Lailalle. Hän on luotsannut ihmisiä museoihin, teattereihin ja musiikkitapahtumiin sekä esitellyt taidesalkkuja ja muita materiaalipaketteja palvelukeskuksissa. Kulttuuriluotsina toimimisen lisäksi hän on SPR:n ystävä kahdelle ikäihmiselle. Usein vapaaehtoistyöt limittyvätkin ja Laila luotsaa ystäviään myös kulttuurikohteisiin, kuten Puijoon tai kirkkokonsertteihin ystävien toiveiden mukaan.
Kulttuuriluotseille tarjotaan Kuopiossa erilaisia koulutuksia ja Laila onkin osallistunut niihin aktiivisesti. Korona-aikana, kun luotsaukset ovat olleet tauolla, Laila kavereineen ovat perustaneet oman pyöräilyryhmän, jonka kanssa käyvät säännöllisesti erilaisissa kulttuuri- ja ulkoilukohteissa eri teemoihin, kuten runoihin tai ortodoksiseen kulttuuriin keskittyen. Pyöräilyryhmä on pitänyt Lailan mukaan mielen virkeänä ja tuonut kaivattua sosiaalista kanssakäymistä eikä luotsausten puuttuminen ole ehtinyt vaikuttamaan liikaa omaan mielialaan. Vaikka samaan aikaan Laila kaipaa sitä, että pääsisi taas tuomaan hyvää mieltä myös luotsattaville.
Mieleenpainuvimman hetken vapaaehtoisena Laila koki eräässä teatteriesityksessä, jossa oli luotsaamassa palveluasumisryhmää. Yksi rouvista oli ollut niin tyytyväinen kokemukseen ja Lailaan luotsina, että oli halunnut valita hänet pidempiaikaiseksi luotsiksi. Ystävyys SPR:n kautta on jatkunut siitä päivästä lähtien ja he ovat yhdessä jatkaneet kulttuurikohteissa käymistä ja tutkineet muun muassa ystävän valokuvamuistoja ja sukujuuria. Valokuvien ja niiden kuvailun kautta huononäköinen ystävä on saanut muistella elämänsä tärkeitä hetkiä. Sukututkimus ja tarinat ihmisten taustalla ovat Lailalle tärkeitä, sillä niiden kautta oppii paljon historiasta ja sukukulttuurista.
Toinen mieleenpainuva kokemus oli erään luotsattavan kanssa, joka oli aluksi jännittänyt todella paljon teatteriin lähtemistä, koska koki, ettei osaa pukeutua tai käyttäytyä oikein niin hienossa tilaisuudessa. Lisäksi luotsattavalla oli fyysinen vamma, joka myös nosti kynnystä kulttuuritapahtumiin osallistumiseen. Teatterikokemus oli ollut kuitenkin luotsattavalle erittäin hieno ja onnistunut sekä tuonut hänelle tunteen siitä, että kykenee ja pystyy osallistumaan jatkossakin kulttuuritilaisuuksiin. Lisäksi taidesalkun esittelyn kautta Laila on saanut monta onnistunutta kokemusta siitä, miten ihmiset eläytyvät kuviin ja kertomuksiin. Taidehetkien kautta moni on päässyt jakamaan itselleen tärkeitä ja merkityksellisiä kokemuksia.
Parasta vapaaehtoisena toimimisessa onkin Lailan mukaan se, kun voi olla hyödyksi toiselle ja voi antaa kokemuksia. Se on antoisaa myös itselle. Lisäksi kulttuuriluotsina tilanteet vaihtelevat ja vuorovaikutus on aina erilaista. Se onkin yllätyksellistä ja esimerkiksi sama näytelmä saa eri luotsattavien kanssa joka kerta eri ulottuvuuden, sillä tilanteet ovat ainutkertaisia. Lailan sosiaalinen luonne ja tausta työelämässä ovat tuoneet hänelle kohtaamis- sekä vuorovaikutustaitoja, jotka ovat olleet hyödyksi vapaaehtoisena toimiessa monenlaisten ja -kuntoisten ihmisten kanssa eikä vaikeita tilanteita ole tullut pitkän luotsihistorian aikana eteen.
”Kokemusten jakaminen tuo kaksinkertaisen ilon”
Tarina Maija-Liisa Partasen ryhtymisestä kulttuuriluotsiksi ei ole kaikkein perinteisin. Hän oli työnsä puolesta osallistunut kulttuuriluotsitoiminnan esittelyyn eräässä palvelutalossa ja kulttuuri-ihmisenä kysynyt lopuksi, että kuka haluaisi lähteä hänen kanssaan teatteriin. Yksi iäkäs herra oli vastannut, että hän haluaa lähteä ja sitten ryhdyttiinkin sanoista tekoihin ja Maija-Liisa liittyi kulttuuriluotsitoiminnan vapaaehtoiseksi. Siitä alkoi Maija-Liisan ja nyt jo edesmenneen Eskon pitkään jatkunut ystävyyssuhde, mihin mahtuu monenlaisia kokemuksia kulttuurista kalastamiseen. Luotsitoiminnan kautta Eskolle avautui uusi maailma, joka rikastutti merkittävästi hänen viimeisiä vuosiaan. Heitä yhdisti huumori ja samankaltaiset kiinnostuksenkohteet, tapaamiset olivatkin aina tulvillaan naurua ja keskustelua.
Parasta vapaaehtoisena toimimisessa on Maija-Liisan mukaan se, kun näkee että toinen nauttii, jolloin ilosta tulee kaksinkertainen ilo. Luotsattavista näkee, miten psyykkinen ja fyysinen terveys kohenee, kun he pääsevät osallistumaan kulttuuritapahtumiin. On tärkeää, että ihmisillä on jotain mitä odottaa ja mitä muistella. Maija-Liisa on kiitollinen siitä, että oma kunto ja elämäntilanne on sellainen, että hänellä on hyvä olla. Hän haluaisi jakaa tätä hyvää oloa muillekin ja olla yhteiskunnallisesti hyödyllinen. Koronan aikana tämä tarve jakamiseen on ollut erityisen paljon mielessä ja Maija-Liisa kokee, että haluaisi olla enemmänkin hyödyksi ja antaa aikaansa sitä tarvitsevalle. Vapaaehtoisena toimiessa hienoa on myös yllätyksellisyys, sillä koskaan ei tiedä, mitä kohtaamisista seuraa.
Iloa kulttuuriluotsina toimimiseen tuo myös se, kun näkee, miten esimerkiksi hyvä teatteriesitys koskettaa luotsattavan tunnemaailmaa ja miten hän eläytyy tilanteeseen. Ja se, kun pääsee keskustelemaan näistä kokemuksista. Iäkkäiltä luotsattavilta saa myös paljon kallisarvoista tietoa liittyen Suomen historiaan ja ihmisten kokemuksiin sekä perspektiiviä omaan elämään. Merkittävänä tekijänä kulttuuriluotsitoiminnassa Maija-Liisa kokee sen, että taustalla on luotsiyhteisö ja toimintaa koordinoiva tuttu työntekijä, johon voi aina tarvittaessa ottaa yhteyttä tai muuten vaan jakaa kokemuksiaan.
Lisää tietoa Kuopion kulttuuriluotsitoiminnasta löytyy näistä linkeistä:
https://www.kuopio.fi/documents/7369547/7488410/Kulttuuriluotsi-juliste/debb3f1c-c962-49b6-8a07-fb9bb2273fcf
https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3234201
Kirjoittanut: Pipsa Niemi
Kommentit
Lähetä kommentti