Eri paikkakuntien välisessä yhteistyössä on voimaa järjestettäessä kulttuurista vapaaehtoistyötä. Tästä on loistavana esimerkkinä Aijjoos-toiminnan, Kauhavan kaupungin sekä Evijärven ja Lappajärven kuntien yhdessä kehittämä ja ylläpitämä kulttuurikaveritoiminta.
Toiminta syntyi yhteistyössä kirjasto- ja kulttuuritoimien sekä Kuntayhtymä Kaksineuvoisen kanssa aloittamassa uuden palvelutoiminnan pilottihankkeessa vuonna 2015. Yhteistyön idea lähti pohjalaismaakunnissa toteutettavasta Hyvinvointia kuntiin ilman rajoja -hankkeesta.
Kulttuurikaveritoiminta jäi pysyväksi toiminnaksi, ja sitä koordinoi Aijjoos-toiminta. Kulttuurikaveritoiminnan ajatuksena on tarjota apua niille, joille kulttuuritapahtumaan tai kulttuuri- ja taidepalveluihin osallistuminen on syystä tai toisesta vaikeaa. Kulttuurikaverit ovat koulutettuja vapaaehtoisia, jotka toimivat paikallisten kohteiden tarjontaan perehtyneinä vertaisohjaajina. Kauhavalla, Lappajärvellä ja Evijärvellä on hyvin virkeät kulttuuri- ja tapahtumakentät ja vapaaehtoiset ovatkin avustaneet asiakkaita moninaisiin tapahtumiin. Kulttuurikaveri on usein saman asiakkaan kanssa pidempään, mutta on myös mahdollista tehdä yksittäisiä luotsauksia. Kulttuurikavereille olisi enemmän kysyntää kuin tällä hetkellä on vapaaehtoisia. Siksi toimintaan toivotaankin liittyvän uusia vapaaehtoisia.
Tätä blogikirjoitusta varten haastattelin kulttuurikavereita Kauhavalta sekä Lappajärveltä. Oli hienoa huomata, miten monipuoliset mahdollisuudet vapaaehtoisilla on osallistua ja miten monenlaisiin tapahtumiin he ovat kulttuurikavereina avustaneet ihmisiä.
”Kulttuurikaverina pääsee näkemään toisen maailmaa”
Sari Metsäpelto on toiminut kulttuurikaverina Kauhavalla viiden vuoden ajan. Hän lähti mukaan, koska oli urheiluseuratoiminnassa nähnyt paljon niin sanottuja tavallisia ihmisiä, jotka tekevät erilaisia vapaaehtoistehtäviä. Sari alkoi miettimään omia mahdollisuuksiaan ja halusi löytää oman tapansa auttaa ja toimia. Hän kuuli kulttuurikaverikoulutuksesta ja halusi lähteä mukaan toimintaan. Kulttuurikaveriksi lähtemisen taustalla vaikutti myös motivaatio osallistua monipuolisesti kulttuuritapahtumiin, jotka muutenkin kiinnostivat Saria. Sarin pitkäaikainen kaveerattava on nuori kehitysvammainen nainen, ja he ovat käyneet yhdessä esimerkiksi näytelmissä, konserteissa, elokuvissa ja klubi-illoissa. Kulttuurisisältöjen lisäksi kaveerattavan kanssa on käyty myös PowerParkissa ja ulkona syömässä.
Parasta vapaaehtoisena toimimisessa on Sarin mielestä se, että pääsee näkemään toisen maailmaa ja sitä kautta voi oppia ja kokea paljon uusia asioita. Sari kuvailee kaveerattavaansa rohkeaksi, energiseksi ja sosiaaliseksi, jonka kanssa yhdessäolo on mukavaa ja antoisaa. Kun toimitaan vapaaehtoisena pitkäaikaisesti yhden henkilön kanssa, onkin tärkeää se, että henkilöiden kemiat kohtaavat. Vaikka Sari ajatteli aluksi, että vapaaehtoisena mennään kulttuuri edellä, on ajatus myöhemmin muuttunut siten, että mennäänkin ystävyys edellä. Nyt vaikka Sarin kaveerattava on muuttanut kauemmaksi, mikä aiheuttaa haasteita tapaamisiin, aikovat he silti jatkaa yhteydenpitoa ja käydä yhdessä jokavuotisiksi perinteiksi muodostuneissa tapahtumissa. Kulttuurinen vapaaehtoistyö lisää osallisuutta ja saavutettavuutta, mutta luo myös tärkeitä ihmissuhteita ja jatkumoa. Sari on tavannut säännöllisesti myös toisia kulttuurikavereita muassa kohteiden esittelyissä, retkillä ja muissa tapaamissa, jolloin on mahdollista jakaa kokemuksia ja saada vertaistukea.
Mieleenpainuvin hetki kulttuurikaverina Sarilla oli, kun he osallistuivat kaveerattavan kanssa Kehitysvammaisten palvelusäätiön järjestämään Villiklubi-iltamaan, jossa oli soittamassa toiminnassa mukana olevien bändi. Sariin vaikutti etenkin tilaisuudessa vallinnut energia ja elämänilo sekä se, miten voimakas positiivinen vaikutus musiikilla voi olla ihmisiin. Monia ikimuistoisia hetkiä on koettu myös huvipuistossa, jossa kaveerattava uskaltautuu hurjimpiinkin laitteisiin. Tällä hetkellä Sari toivoisi sitä, että pääsisi tapamaan kaveria ilman pelkoa koronasta ja he voisivat mennä yhdessä esimerkiksi elokuviin. Vaikka yhteydenpito puhelimitse onnistuu, se ei millään korvaa Sarin mielestä kasvokkaista tapaamista.
”Pienilläkin asioilla voi olla suuri merkitys”
Lappajärvellä asuva Elsa Rajala on ollut mukana kulttuurikaveritoiminnassa alusta asti. Hän on järjestänyt erilaisia tempauksia ja tapahtumia, organisoinut kyläilytoimintaa sekä ollut useamman ihmisen kulttuurikaverina jo pidemmän aikaa. Elsa on kotoisin Pohjois-Karjalasta ja omaa sosiaalisen sekä aktiivisen luonteen. Työuransa hän teki pääkaupunkiseudulla asiakaspalvelutehtävissä. Maalle muutettuaan hän koki luontevaksi osallistua yhteisöllisen toiminnan järjestämiseen ja vapaaehtoistöiden tekemiseen. Elsa onkin ollut ideoimassa monia jopa valtakunnallisiksi levinneitä tempauksia. Yksi näistä oli Kyläluuta-haaste, jonka tarkoituksena oli saada ihmisiä kyläilemään enemmän toistensa luona. Elsa on tuonut kyläilyn myös osaksi kulttuurikaveritoimintaa.
Kaveerattavien kanssa on käyty konserteissa, teatterissa, kirkossa ja kylätoiminnan tapahtumissa. Luontoretket ovat myös tärkeitä Elsan kaveerattaville ja heidän kanssaan on esimerkiksi paistettu rannalla makkaraa tai kahviteltu marjaretkellä. Joskus arkisillakin elämyksillä voi olla suuri merkitys. Monella maalla asuneella voi olla paljon muistoja liittyen tavanomaisiin tilanteisiin, joihin ei enää kykene yksin lähtemään. Välillä kaveerattavien kanssa lähdetään retkille kauemmaksikin ja kesäisin tärkeää on kesäteattereiden kiertäminen. Pienillä paikkakunnilla voi olla paljon nähtävää ja tapahtumia, jos on aktiivinen etsimään ja osallistumaan. Kulttuurikaverina toimimiseen Elsalle onkin ollut paljon hyötyä matkailuopaskurssin käymisestä.
Lisäksi Elsa on ollut aktiivinen viemään ihmisiä Aijjoos- toiminnan kerhoihin ja tapahtumiin. Hän on ansioitunut myös ihmisten tavoittamisessa ja aktivoimisessa. Elsan mukaan monet ihmiset ovat arkoja osallistumaan, varsinkin jos ilmoituksissa on outoja nimiä. Ihminen saadaan parhaiten osallistumaan, kun häneen otetaan yhteyttä joko puhelimitse tai paikan päällä käymällä, jolloin ihminen nimen takaa tulee tutuksi. Tämä onkin pienemmillä paikkakunnilla valtavan tärkeää yksinäisyyden vähentämiseksi ja toimisi varmasti muuallakin etsivän vanhustyön apuna.
Parasta vapaaehtoisena toimimisessa on Elsan mielestä ihmisten tapaaminen ja yhteisten ilojen jakaminen. Itselle tulee hyvä mieli, kun voi auttaa toisia. Lisäksi kotiin on mukava ja kiitollinen tulla, kun on ensin tullut lähdettyä. Samaa kiitollisuutta hän tuottaa myös kaveerattavilleen avustamalla heitä tapahtumiin ja lähtemään ihmisten ilmoille. Tapaamisten myötä kaveerattavilla on mielekästä tekemistä ja jotain, mitä odottaa. Kaikilla kaveerattavilla on Elsan mukaan ollut paljon annettavaa hänelle ja kaikista tapaamisista hän on kiitollinen. Joskus pienillä asioilla voi olla valtavan suuri merkitys. Tämän Elsa sai huomata kerran ollessaan vapaaehtoisena joulukahvilla yksinäisen ikäihmisen luona. Hän oli kertonut Elsalle, että joulukahvi oli ollut hänelle ainoa kosketus jouluun. Tämä herkisti Elsan ja on jäänyt erityisesti mieleen. Yksinäisiä ihmisiä on valtavasti, mutta samalla yksinäisyyttä lieventäviä keinoja, jotka eivät vaadi juurikaan resursseja on lukuisia. Elsan mielestä yksinäisiä ihmisiä pitäisikin muistaa paljon enemmän.
Täältä voi lukea lisää kulttuurikaveritoiminnasta:
https://aijjoos.fi/kaveritoiminta/
Kirjoittanut: Pipsa Niemi
Kommentit
Lähetä kommentti