Tampereen luotsit ovat monessa mukana

Tampereella on ollut kulttuuri-, liikunta- ja ympäristöluotsitoimintaa vuodesta 2013 lähtien. Luotsit ovat Tampereen kaupungin kouluttamia vapaaehtoisia, jotka lähtevät täysi-ikäisten henkilöiden seuraksi ja tueksi esimerkiksi kävelylenkille, metsäretkelle, kuntosalille tai kulttuurikohteisiin. 

Luotsitoiminnan kokonaiskoordinaatio on kaupungin kulttuurikasvatusyksikkö TAITE:ssa ja luotsitoiminta on yksi osa-alue sen monipuolisessa toiminnassa. Niissä kaupungin yksiköissä, joissa luotsitoimintaa on, on oma luotsivastaavansa, jonka tehtävänä on luotsitoiminnan ohjaaminen ja kehittäminen omassa yksikössä. Tampereen kaupungin kulttuurikenttä on hyvin laaja ja samoin kulttuuriluotsien osallistumismahdollisuudet.

Luotsausten lisäksi vapaaehtoiset ovat olleet mukana kehittämässä toimintaa ja osallistuvat toiminnan markkinointiin sekä vertaisneuvontaan kohtaamispaikoilla ja lähitoreilla. He hoitavat myös luotsivälityksen sekä avustavat museoiden ja arkistojen kokoelmatyössä. Vapaaehtoiset voivat toimia lisäksi rullamummoina ja -pappoina lasten ja perheiden parissa Lastenkulttuurikeskus Rullassa. Luotsit järjestävät lisäksi kulttuuriraittikävelyitä ja ovat olleet mukana niiden toteuttamisessa.

Juttua varten haastattelin kahta vapaaehtoista, joista toinen toimii kulttuuriluotsina ja toinen liikunta- ja ympäristöluotsina.

 

”Kulttuuriluotsina mieli pysyy virkeänä”

Kaija Leipakan vapaaehtoistoiminta kulttuuriluotsina alkoi vajaa 4 vuotta sitten, kun hän eläkkeelle jäätyään kaipasi mielekästä tekemistä päiviinsä. Hän oli lukenut luotsitoiminnasta Aamulehdestä ja koki, että se voisi olla hänen juttunsa, johon lähteä mukaan. Kulttuuriluotsitoiminnan kautta mieli pysyy Kaijan mukaan virkeänä, kun pääsee perehtymään esimerkiksi näyttelyihin, veistoksiin sekä historiaan ja pysyy kärryillä kaupungin tapahtumista sekä kulttuurikohteista. Lisäksi vapaaehtoisena pääsee tapaamaan paljon erilaisia ihmisiä ja kuulemaan heidän tarinoitaan.

Hän on toiminut luotsipäivystyksessä Tammela-keskuksessa, jossa vapaaehtoiset kertovat luotsitoiminnasta ja ottavat ihmisten pyyntöjä vastaan. Lisäksi hän on luotsannut ihmisiä ja ryhmiä erilaisiin museoihin sekä kulttuuriraittikävelyille. Tampereella kulttuuriluotsit ovat usein keskittyneitä tiettyyn kulttuuritarjonnan muotoon ja esimerkiksi konserttiluotsauksiin tarvitaan erillinen perehdytys. Vaikka kulttuuriluotsi on ennemminkin vertaiskulkija ja -ihmettelijä kuin opas, liitetään toimintaan kuitenkin tietynlaisia odotuksia liittyen esimerkiksi tietämyksen tasoon. Tämäkin asia on positiivinen niin kauan, kunhan vapaaehtoinen itse kokee oman perehtymisensä mielekkäänä tekemisenä ja vetää selkeän rajan oppaana/vapaaehtoisena toimimisen välille.

Luotsit saavat paljon hyvää palautetta ja kiitosta luotsattavilta, mutta välillä kiitollisuus näyttäytyy hiljaisissa eleissä. Kaijalle on jäänyt mieleen eräs iäkäs luotsattava, joka oli hyvin hauras eikä varmasti olisi päässyt museoon ilman luotsin tukea. Hän halusi käydä Tampereen Taidemuseossa sekä Sara Hildenin museossa ja oli erittäin kiinnostunut näyttelyistä. Vaikka luotsattava ei juuri puhunut, hänen kulttuurinnälkänsä näkyi selkeästi. Kaija näki luotsattavan myöhemmin ja hän ilmaisi kiinnostuksensa lähteä uudelleen museoon. Sillä kertaa varaus jäi kuitenkin tekemättä ja korona sotki kaikki suunnitelmat. Tilanne jäi vaivaamaan Kaijaa ja hän toivookin, että asiakas palaisi kulttuuriluotsipalveluiden pariin, kun ne taas avautuvat. Muutenkin Kaija toivoo, että kynnys luotsin pyytämiseen madaltuisi. Vaikka ihmiset kuuntelevat kiinnostuneita toiminnan esittelyjä, he eivät kuitenkaan useimmiten tee varauksia tai pyydä luotsia mukaan palvelun maksuttomuudesta huolimatta.

Mutta Kaijalle luotsauskeikkoja on riittänyt mukavasti ja hän on ehtinyt olla mukana monenlaisessa toiminnassa. Kulttuuriluotsina toimimisen lisäksi hän on Mummonkammarin toimintakeskuksen sekä ryhmätoiminnan vapaaehtoisena. Vapaaehtoisena toimiminen tuo Kaijan mukaan sisältöä elämään. Luotsit saavat myös vertaistukea toisiltaan ja käyvät yhdessä retkillä ja koulutuksissa. Kaija kiittelee Tampereen luotsivälitystä siitä, että tukea ja selkeitä ohjeita saa aina tarvittaessa, eikä haastavia tilanteita ole päässyt syntymään.

Kaija on luotsannut ryhmiä muun muassa Keskustori 360- kulttuuriraitille.

”Vapaaehtoisuus on iloa ja heittäytymistä”

Raija A-M on toiminut ympäristöluotsina kahden vuoden ajan ja liikuntaluotsina viime keväästä asti. Hän päätyi mukaan luotsitoimintaan sattumalta, kun itse osallistui liikuntaluotsien vetämään toimintaan. Kerran luotsille tulikin este ja Raijaa pyydettiin vetämään ryhmää. Hänellä on kertynyt elämässä paljon ohjauskokemusta, joten homma sujui hyvin ja Raija saatiin innostettua mukaan myös luotsitoimintaan. Hän onkin ollut aktiivinen luotsi ja vienyt luotsattavia  esimerkiksi luotsikävelyille, luontopoluille ja puistoihin. Lisäksi hän on ollut esittelemässä toimintaa ja vienyt luotsina toimimisen iloa ja liikuntahetkeen heittäytymistä esimerkiksi palvelutaloihin.

Vapaaehtoisena toimiessa on Raijan mukaan parasta se, että siinä tapaa monenlaisia ihmisiä. Se, kuinka ihmisen kohtaa ja kuinka häntä kuuntelee, on paljolti itsestä kiinni. Hän itse on hyvin sosiaalinen ihminen, tehnyt työuran ihmisten parissa sekä toiminut erilaisissa luottamustehtävissä. Lisäksi vapaaehtoisena toimimisessa on hienoa nimenomaan vapaaehtoisuus ja se, että tehtävät on sovitettavissa omaan elämäntilanteeseen. Vapaaehtoistyössäkin täytyy toki Raijan mukaan olla tietynlainen työmoraali ja luottamus siitä, että lupauksista pidetään kiinni. Vapaaehtoisena toimiminen on Raijan mielestä mielenkiintoista ja sen kautta näkee ja kokee paljon uutta sekä pysyy elämänsyrjässä kiinni.

Mieleenpainuvin luotsauskokemus Raijalla on metsäretkeltä, jonne eräs luotsattava halusi loppusyksyllä lähteä poimimaan sieniä ja puolukoita. Raijaa ensin epäilytti ajankohta niiden löytymiseen, mutta he löysivätkin molempien iloksi korillisen suppilovahveroita. Loppujen lopuksi saalis ei kuitenkaan ollut pääasia, vaan metsässä termoskahvien äärellä vietetty yhteinen aika. Luotsattava ei olisi metsään päässyt ilman luotsia ja oli hyvin kiitollinen mahdollisuudesta. Tilanteesta tuli myös vapaaehtoiselle hyvä ja kiitollinen mieli. Tällaiset kokemukset eivät vaadi paljoa resursseja eikä järjestelyitä, mutta niistä saatava molemminpuolinen kiitollisuus on valtavan suuri, eikä ole rahassa mitattavissa.

Seuraavaksi Raija haluaisi lähteä mukaan kulttuuriluotsitoimintaan, koska häntä kiinnostaa kulttuurin koko skaala ja hän haluaisi koulutuksen kautta saada lisää tietoa kaupungin kulttuurikentästä. Raijalla onkin paljon kontakteja sekä ryhmiä omasta lähipiiristä, jotka haluaisivat hyödyntää kulttuuriluotsin palveluita. Tätä kautta Raija saisi levitettyä eteenpäin ympäristön ja liikunnan lisäksi myös kulttuurin ilosanomaa.

Seuraavaksi Raija haluaisi luotsata ihmisiä kulttuurin pariin.

Lue lisää Tampereen luotsitoiminnasta:

https://www.tampere.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kulttuuri/taite/luotsit.html

https://www.aamulehti.fi/moro/art-2000007437959.html

Kirjoittanut: Pipsa Niemi