Siirry pääsisältöön

Maija keittää - muistoja kotsan tunneilta


Jyväskylän kulttuuriluotsit kokosivat kotitalousaiheisen näyttelyn 

Kulttuuriluotsitoiminta on vapaaehtoistoiminnan muotona hyvin erityislaatuista, ja vapaaehtoisilla itsellään on paljon mahdollisuuksia osallistua monenlaisiin tehtäviin, jopa näyttelysuunnitteluun ja toteuttamiseen ammattilaisten rinnalla.  Kulttuuriluotsit ovat aiemmin toteuttaneet muun muassa Kulttuuriluotsien löytöjä- näyttelyn ja toimineet aktiivisesti erilaisissa museoiden ja vapaaehtoisten yhteisissä projekteissa. Viimeisin taidonnäyte on jyväskyläläisluotsien kokoama Maija keittää – kotitalousopetuksen muistoja ja historiaa – näyttely, joka on nähtävillä tiedemuseo Soihdussa 27.2.2021 asti.

Luotsit vastasivat Soihdulta tulleeseen pyyntöön näyttelyn järjestämisestä, ja luotsien keskuudessa syntyi idea kotitalousaiheisen kokonaisuuden toteuttamisesta. Monille luotsille oli tuttu pitkään kotitalousopetuksessa käytetty Maija keittää -kirja, ja tämä innoitti luotseja etsimään lisää tietoa sen kirjoittajista ja koko kotitalousopetuksen aihepiiristä. Toinen kirjan kirjoittajista Alli Oksanen oli toiminut aikanaan Jyväskylän seminaarin opettajana, jota kautta kytkös yliopistoon oli luonteva. Samoin koko kotitalousopetuksella on ollut vahva merkitys sekä opettajien koulutuksessa että yhteiskunnallisesta näkökulmasta. 

Näyttelyn sisältö ja tarkoitus

Yksi tärkeä lähestymistapa kotitalousopetukseen on luotsien mukaan tasa-arvonäkökulman esiintuominen. Naisvaltaista kotitaloutta on pidetty pitkään niin sanottuna metatyönä, näkymättömänä ja vähemmän arvostettuna, jota ei ole juuri tutkittu. Naisasiainliikkeen aktiivit ovat olleet mukana oppiaineen esiintuomisessa, ja sen hyödyllisyyttä molemmille sukupuolille on korostettu jo vuoden 1915 asiakirjoissa. Mutta vasta 1970-luvun peruskoulu-uudistuksessa oppiaine tuli myös pojille pakolliseksi. Naisvaltaisuus ja metatyön leima on vaikuttanut kotitalouden arvostukseen tiedemaailmassa.

Luotsit ovat koonneet näyttelyyn valtavasti mielenkiintoista tietoa oppiaineen historiasta ja yhteiskunnallisesta merkityksestä, kotitalousopettajien koulutuksesta ja siinä vaikuttaneista henkilöistä sekä kotitalousopetuksen painotuksista eri vuosikymmeninä. Tiedot on koottu selkeisiin tauluihin ja loogiseen järjestykseen. Näyttelyyn tutustumisen jälkeen todella avautuu silmät, miten valtavan laaja aihe ja tärkeä oppiaine on kyseessä. Siinä yhdistyy muun muassa historia, matematiikka, yhteisöllisyys, erilaiset kulttuurit sekä ilmiöoppiminen. Siksi tuntuukin kummalliselta, miten pienet oppiaineen tuntimäärät ovat nykyisin.

Tiedon lisäksi näyttelyyn on koottu esineistöä museoiden kokoelmista ja luotseilta itseltään, kuten kirjoja, erilaisia kotitalousvälineitä sekä vanhoja essuja. Yhden mielenkiintoisen kokonaisuuden muodostaa muistelutiedon osuus, joka koostuu näyttelyä varten kerätystä aineistosta sekä näyttelyvieraiden omista muistoista, joita saa kirjata paperille ja ripustaa nähtäville. Aineistossa on ihmisten muistoja kotitalousopetuksesta 1950- luvulta 2000- luvulle asti. Luotsit ovat keränneet, litteroineet ja äänittäneet nämä muistot, ja ne ovat kuultavissa ja luettavissa näytöiltä. Muistitieto onkin erittäin tärkeää aihepiirin ymmärtämisessä ja kertoo merkityksellistä (ja katoavaa) tietoa eri sukupolvien kokemuksista. Muistelu on luotsien mielestä tärkeää, ja he haluavatkin, että muistot heräävät myös näyttelyvieraille. Kotitalousopetuksesta heräävien muistojen kautta tulee esiin ajan henki, esimerkiksi sodan jälkeinen niukkuus tai nykysukupolvien ruokatrendit ja -kulttuurit. Niiden kautta on noussut esiin myös vaikeampia aiheita ja henkilökohtaisia muistoja esimerkiksi kiusaamisesta tai äidin menetyksestä.

Näyttelyn sisältö ja idea kiteytyy hienosti runotaulussa, jossa on runo Kaisa Raittilan Unelmat, jotka tahtoisin jakaa- teoksesta sekä ammattikoululaisesta 1930- luvulta. Elämässä on todella paljon kysymyksiä, joihin kotitalous voi tarjota vastauksia, mutta myös paljon niitä, joihin vastausta ei ole, mutta joita voi pohtia kakkutaikinaa sekoittaessa.


Kulttuuriluotsien työpanos

Kulttuuriluotsit aloittivat näyttelyn hahmottamistyön helmikuussa 2019, minkä jälkeen työ edistyi vauhdikkaasti, kunnes koronatilanne keskeytti sen lähes puoleksi vuodeksi. Vaikeuksia syntyi erilaisiin aineistoihin pääsemisestä sekä muista käytännön asioista. Näitä vaikeuksia ei kuitenkaan ole nähtävissä valmiissa näyttelyssä, sillä luotsien keräämän ja käsittelemän aineiston määrä on valtava ja he ovat todella ottaneet aiheen haltuun. Työnjako aihealueisiin kävi luotsien mukaan luontevasti ja kaikki ottivat oman kiinnostuksensa mukaisen osa-alueen. Kenelläkään ei ollut kokemusta kotitalousopetuksesta, vaan näyttelyn toteuttaminen oli luotsien mukaan hyppy tuntemattomaan.

Maija keittää - näyttelyyn kerätyn aineiston toivoisi säilyvän ja jatkavan elämää toisessa muodossa. Luotsit ovatkin suunnitelleet kotitalousaiheisen muistelusalkun kokoamista. Tämän lisäksi olisi hienoa, jos luotsien kokoamat tiedot löytäisivät jonkin muunkin kanavan, jossa tieto voisi hyödyttää vielä monia kotitalouden historiasta, sisällöstä sekä merkityksestä kiinnostunutta.


Luotsien työryhmä: Ulla Kosonen, Anna-Kaisa Jaala, Pirkko Rissanen, Riitta Rissanen ja Ritva Loimio


UUTTA!

KATSO KULTTUURILUOTSIEN ETÄESITTELY näyttelystä Youtubesta tästä linkistä:  Maija keittää virtuaaliluotsaus 


Teksti ja kuvat: Pipsa Niemi, kulttuuriluotsi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkistäytymistä, nuuskimista ja vertaiskokemuksia

Tampereen luotsit kävivät elokuussa vierailulla virkistäytymässä ja nuuskimassa uusia luotsausmalleja Jyväskylässä. Lue Riitta Vesannon kuvaus siitä, mitä mielenkiintoista matkan aikana tapahtui. Bussillinen meitä tamperelaisia kulttuuri- ja liikuntaluotseja vietti mieleenpainuvan, kauniin elokuisen päivän 23.8. Jyväskylässä paikallisten luotsien isännöiminä. Oli hienoa päästä itsekin luotsina luotsattaviksi! Matkalla pysähdyimme Korpilahdella, jossa pääsimme mukaan jo heti bussissa hauskalle aikamatkalle entisen Korpilahden elämään. Jokunen uskaltautui kirkolle johtavalle ”synninpolullekin”. Joimme kahvit satamassa ja kävimme Höyry-gallerian näyttelyissä. Höyry-galleria Korpilahdella. Päivä Jyväskylän Seminaarimäellä alkoi museokeskus Soihdussa, jossa Tiedemuseon museotoimintojen päällikkö Pirjo Vuorinen kertoi meille museosta ja Jyväskylän yliopiston nykyhetkestä upeassa Tissarin taidekokoelmahuoneessa.  Tissarin taidekokoelmahuoneessa Näyttelykeskus Soihdussa. Jakaannuimme kolmeen r

Piski - uteliaan kuljeskelijan matka kulttuuriluotsitoiminnan symboliksi

Kulttuuriluotsitoiminta sai vuonna 2018 uuden symbolin, kun taiteilija Outi Markkanen lahjoitti teoksissaan esiintyvän uteliaan koirahahmon, Piskin, kulttuuriluotsitoiminnan valtakunnallisen verkoston käyttöön. Piski-hahmo ilmestyi taiteilija Outi Markkasen (s.1951) teoksiin vuonna 1997. Taiteilija oli löytänyt koirahahmon luonnoskansiostaan ja innostui kehittämään sitä edelleen. Syytä sille, miksi Piski oli alun perin paperille luonnosteltu, ei Outi Markkanen osaa tarkemmin selittää. Ensimmäinen Piski-aiheinen teos oli linokaiverrus, jossa Piski puhalsi suustaan sydämenmuotoisen kuplan. Maailmaan eksyneen oloisesta hahmosta kehkeytyi vapaa kuljeksija, jota Outi Markkanen alkoi sijoittaa erilaisiin ympäristöihin. Ensimmäisen Piski-sarjan nimi Erään koiran tutkimuksia on lainattu Outi Markkasen lempikirjailijan Frans Kafkan novellilta. Taiteilijan mukaan nimi korostaa ”sen maailman absurdiutta”, jota Piski tarkastelee. Piski on seikkaillut Erään koiran tutkimuksia -sarjan l

Karkkilassa kulttuurikaveritoiminta on yksi tapa parantaa kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia

Karkkilassa kulttuurikaveritoimintaa kehitetään Kaikukortti- ja Elämyspolku-toiminnan rinnalla edistämään vapaa-ajanviettomahdollisuuksien saavutettavuutta. Kulttuurikaverikoulutus on avannut myös vapaaehtoisten silmiä vanhan tehdaskaupungin monipuoliselle kulttuuritarjonnalle .  9000 asukkaan vanhassa tehdaskaupungissa Karkkilassa on aktiivinen kulttuurielämä. On luontevaa, että Suomen eturivin elokuva-alan ammattilaisten Aki Kaurismäen ja Aleksi Salmenperän asuinkunnassa on aktiivinen elokuvakerho Kino Iglu. Sen sijaan erityislaatuinen yhteistyömalli on, että kerhon toimintaa pyöritetään yhteistyössä muun muassa etsivän nuorisotyön kanssa. Kokeilukulttuuri, sitkeys ja ennakkoluulottomuus kuvaavatkin hyvin kunnan kulttuurielämää.   Kino Iglu voisi olla Karkkilassa yksi luonteva kulttuurikaverikohde. Kaupungissa toimii myös paljon yhdistyksiä ja muita yksityisiä palveluntarjoajia, ja niiden ohella kaupungin omista palveluista löytyy kulttuurikohteita esimerkiksi kir