Kulttuuriluotsitoiminnan haastava kevät
Mennyt kevät on ollut monella tapaa poikkeuksellinen ja vaikuttanut paljon kulttuuriluotsitoimintaan ja sen vapaaehtoisiin. Rajoitusten vuoksi yksi luotsitoiminnan merkityksellisimmistä ulottuvuuksista, eli yhdessä kokeminen ja ajatusten vaihtaminen jäi kevään ajaksi tauolle. Myös tärkeä toiminnan muoto, johon kuuluu elämysten vieminen hoivakoteihin ja hyvinvointikeskuksiin, ei ollutkaan enää mahdollista. Onneksi monilla paikkakunnilla keksittiin erilaisia luovia keinoja, joilla kulttuuria saatiin vietyä riskiryhmäläisten luokse. Jyväskylässä esimerkiksi järjestettiin ikkunateatteriesityksiä ja ulkoilmakonsertteja hoivakotien pihoilla.
Kulttuuriluotsit myös kunnostautuivat hyvin lyhyellä aikataululla erilaisten digitaalisten kulttuurielämysten esittelyyn ja vinkkaamiseen, mikä oli hieno osoitus toiminnan kykeneväisyydestä muuntumaan ja muuttumaan. Näillä keinoilla on tuotu varmasti iloa monen elämään karanteenin keskellä, mutta valitettavan paljon ihmisryhmiä jää kuitenkin toiminnan ulkopuolelle ilman fyysistä osallistumista ja läsnäoloa. Tässä tekstissä käsittelen sitä, mitä vaikutuksia kevään poikkeusoloilla on ollut luotsitoimintaan osallisuuden toteutumisen, sosiaalisen näkökulman ja luotsien kokemusten kautta.
Osallisuuden toteutuminen poikkeusoloissa
Kulttuuriluotsitoiminnan taustalla on tavoite saavutettavuuden ja tasa-arvoisuuden lisäämisestä erityisesti heikommassa asemassa oleville ihmisryhmille, joka puolestaan edistää osallistumista ja osallisuutta. Kulttuuriluotsien tärkeä tehtävä on osallisuuden edesauttaminen sellaisissakin ryhmissä, jotka eivät välttämättä omaehtoisesti pääse kulttuuripalveluiden äärelle. Osallisuuteen käsitteenä liittyy monia eri merkityksiä ja tasoja. Tässä tekstissä osallisuudella tarkoitetaan nimenomaan sosiaalisiin käytäntöihin osallistumista. Vaikka osallisuuden muodot ovat lisääntyneet tekniikan kehittymisen kautta, pidetään konkreettista ja fyysistä osallistumista yhä tärkeimpänä muotona hyvinvoinnin tukemisessa erityisesti vanhusväestöllä.
Valtioneuvoston tuore julkaisu Koronapandemian vaikutukset kuntien kulttuuritoimintaan osoitti, että poikkeusolosuhteiden nähtiin vaikuttaneen kuntalaisten ja kunnan hyvinvointiin negatiivisesti. Huolestumista ilmaistiin erityisesti osallisuuden toteutumisesta ja sosiaalisten suhteiden puuttumisesta. Vaikutus nähtiin suureksi osittain siitäkin syystä, koska säännöllisiin kulttuuripalveluiden tapahtumiin oli osallistunut ennen koronaa paljon riskiryhmäläisiä. Samoin kulttuuritapahtumia vapaaehtoispuolella on ollut toteuttamassa paljon riskiryhmiin kuuluvia. Jyväskylän kaupungin kulttuuri- ja osallisuuspalveluiden järjestämissä poikkeusajan dialogeissa nousi esiin huoli ikäihmisten, yksinäisten, maahanmuuttajien ja muiden syrjäytymisvaarassa olevien tilanteesta. Samaiset ryhmät ovat usein myös kulttuuriluotsien tärkeää kohderyhmää.
Positiivisena puolena poikkeusoloissa on nähty kuntien ja kaupunkien valmiudet siirtyä digitaalisten sisältöjen luomiseen ja tuottamiseen. Osasta käytännöistä tulee varmasti pysyviä ja uusia sisältöjä luodaan jatkossakin, mikä tuo lisää mahdollisuuksia kulttuurin kokemiseen ja saattaa myös houkutella uusia kohderyhmiä. Valtioneuvoston julkaisun mukaan digitaaliset sisällöt eivät kuitenkaan aina palvele tarkoitustaan, sillä esimerkiksi palvelutaloissa ei ole ollut laitteita, osaamista tai aikaa etäpalveluiden hyödyntämiseen. Taiteen ja kulttuurin hyvinvointia tuottavia toimintoja ei ole voitu kaikissa kunnissa kehittää ja toteuttaa järjestelmällisesti muiden työvelvoitteiden ja yksiköiden sulkemisten takia. Osallisuuden puuttuminen yhdistettynä sosiaalisten kontaktien vähyyteen ja fyysiseen aktiivisuuteen on vaikuttanut kevään aikana monen riskiryhmään kuuluvan ihmisen terveyteen negatiivisesti. Tämä on osoitus siitä, että ihmiset tarvitsevat toinen toisiaan.
Luotsitoiminnan ja muiden kulttuuripalveluja tuottavien tahojen merkitys korostuu entisestään yhteiskunnan palatessa pikkuhiljaa normaaliin elämänmenoon. Kevään aikana on uutisoitu siitä, miten vapaaehtoisten rooli on tullut yhä tärkeämmäksi poikkeusoloissa esimerkiksi ostosten toimittamisessa. Paljon uusia ihmisiä on myös hakeutunut vapaaehtoistehtäviin tai itse käynnistäneet avustustoimintaa. Toivottavasti tämä ilmiö näyttäytyy myös kaupunkien ja muiden tahojen organisoimassa vapaaehtoistoiminnassa eikä jää pelkästään poikkeusaikojen ilmiöksi, vaan pysyväksi toimintamalliksi.
Luotsaus on ennen kaikkea sosiaalista toimintaa
Kulttuuriluotsitoiminnasta tehdyt tutkimukset sekä toiminnassa mukana olevien kokemukset osoittavat, että luotsattavat saavat toiminnasta monia positiivisia vaikutuksia elämäänsä. Kulttuurikokemukset lisäävät hyvinvointia ja antavat uusia näkemyksiä ja ymmärrystä. Huomioitavaa on kuitenkin se, että luotsitoiminnalla vaikuttaisi olevan lisäarvoa kulttuurikokemukseen: hyvinvoinnin lisääntyminen ei ole johtunut vain kulttuurin parissa vietetystä ajasta, vaan on yhteydessä luotsauksesta saatuihin osallisuuden kokemuksiin, sosiaalisuuteen ja yhteisöllisyyteen sekä lisääntyneeseen kulttuurin saavutettavuuteen. Tutkimusten mukaan yleisimmät syyt hakeutua luotsattavaksi näyttävät liittyvän yksinäisyyteen, sillä yksin lähtemisen kynnys sekä kokemuksen jakamisen tärkeys toistuvat usein luotsattavien haastatteluissa.
Merkityksellistä onkin mahdollisuus tavata muita ihmisiä kulttuuriin tarjoamien virikkeiden äärellä ja sen kautta lisätä sosiaalista vuorovaikutusta ja kasvattaa omaa kulttuurista ja sosiaalista pääomaa. Myös yhteiset ja jaetut kokemukset ovat luotsattaville merkityksellisiä. Kun ihminen osallistuu havaintojen, kokemusten ja eri aistien välityksellä esimerkiksi kulttuuritapahtumaan, hän muodostaa merkitysten lisäksi samalla sosiaalisesti rakentuneen tulkinnan, jossa vuorovaikutuksella ja kommunikaatiolla on tärkeä tehtävä. Taide-elämyksen kokeminen yhdessä luo kokemukseen siis uuden ulottuvuuden. Vertaistuen lisäksi luotsattavat saavat uusia näkemyksiä ja ymmärrystä, jotka syntyvät nimenomaan dialogin kautta.
Kulttuuriluotsit itse kokevat saavansa toiminnasta samoja asioita kuin luotsattavatkin. Yhteisöllisyys ja sosiaaliset kontaktit lisääntyvät erilaisiin ryhmiin kuulumisen kautta ja usein luotsit kaipaavat elämäänsä sisältöä esimerkiksi eläköitymisen jälkeen. Kulttuuriluotseilla onkin paljon vertais- ja oheistoimintaa, jossa luotsit tapaavat toisiaan ja osallistuvat toiminnan kehittämiseen. Usein taustalla vaikuttaa myös halu auttaa ihmisiä ja ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä sekä taiteen ja kulttuurin keskeinen merkitys vapaaehtoiselle itselleen. Luotsit kohtaavat toiminnassa hyvin paljon erilaisia ihmisiä. Nämä sosiaaliset kontaktit avartavat luotsin ymmärrystä ja antavat uusia näkemyksiä. Luotsitoiminnassa onkin tärkeää nimenomaan vapaaehtoisuuteen ja tasavertaisuuteen perustuva kohtaaminen, jossa luotsit ja luotsattavat ovat kulttuurikokemuksen äärellä yhdessä ihmetellen. Juurikin tällaisissa kohtaamisissa keskustelu voi olla molempien näkökulmasta hedelmällistä ja avartavaa.
Kulttuuriluotsien kokemuksia koronakeväästä
Artikkelia varten haastattelin kulttuuriluotseja, jotka kertoivat menneen kevään olleen monin tavoin haasteellinen. Moni koki rajoitustoimet jyrkkinä sekä ahdistavina ja olivat pahoillaan jo sovittujen menojen ja luotsausten peruuntumisesta. Sekä kulttuuriluotseissa että luotsattavissa on paljon riskiryhmiin kuuluvia, joten useilla oli huoli myös omasta ja omaisten terveydestä luotsattavien lisäksi. Alkujärkytyksen jälkeen moni kertoi kuitenkin sopeutuneen hyvin tilanteeseen. Koska luotsaus on vapaaehtoistoimintaa, on toimintaan osallistuvilla ollut hyvin vaihteleva määrä sosiaalisia kontakteja. Ne, joilla oli ollut aiemmin paljon yksilö- ja ryhmäluotsauksia, kokivat poikkeusolojen vaikuttaneet enemmän elämään kuin niillä, joilla luotsauksia oli harvemmin.
Kaikki luotsit kuitenkin odottivat rajoitusten purkamista ja toiminnan normalisoitumista innolla. Varovaisuutta oli kuitenkin kuultavissa, sillä tulevan syksyn tilanne on monelta osaa vielä epävarma. Varsinkin kulttuuriluotsit, joiden pääasialliset luotsattavat ovat palvelutaloissa ja hoivakodeissa, ovat erityisen varovaisia kontaktien aloittamisen suhteen. Samoin luotsit, joilla itsellään on riskisairauksia ovat vielä hyvin varuillaan ennen kuin jatkavat vapaaehtoistyössä. Myös päiväkeskusten ja muiden senioripalveluiden tilanne syksyllä vaikuttaa paljon kulttuuriluotsien toimintaan. Uusi kulttuuriluotsikoulutettavien ryhmä aloitti alkuvuodesta ja heidän koulutuksensa keskeytyi koronatilanteen vuoksi. Toivottavasti koulutusta voidaan jatkaa syksyllä ja hekin pääsisivät tekemään luotsausharjoituksia normaalisti.
Iloa koronan keskellä luotsit ovat saaneet luonnossa liikkumisesta, lukemisesta, äänikirjoista sekä tv- ja radio-ohjelmista. Digitaalisia sisältöjä on myös kulutettu jonkin verran, esimerkiksi Suomen käsityön museon koronakäsityö- kertomuksia ja kuvia sekä taidemuseoiden virtuaalinäyttelyjä. Moni luotsi pahoitteli sitä, ettei vertaistoimintaa ole voitu järjestää ja kaipasivat tapaamisia. Osa on kuitenkin pitänyt yhteyttä toisiin luotseihin erilaisten keskusteluryhmien kautta, mikä on tuonut vertaistukea haastavien aikojen keskellä.
Luotsit ovat pitäneet keväällä myös Teams- etätapaamisia, mutta niihin ei ole ollut kaikilla mahdollisuutta osallistua joko puuttuvien tietoteknisten taitojen tai puutteellisen tekniikan takia. Monille etäpalaverit tuntuivat vierailta ja osa jopa vastusti niitä alkuun, mutta niille, jotka uskaltautuvat mukaan ja opettelivat käyttöä yhdessä kulttuuriluotsikoordinaattorin kanssa, etänä tapaaminen tuntuikin mukavalta tavalta jakaa kokemuksia. Tekniikkaan totutteleminen voi avata luotseille ovia myös muihin digitaalisesti tuotettaviin sisältöihin ja uudenlaiseen tapaan tavata toisia, vaikkakaan aitoa kohtaamista tekniikka ei voi koskaan korvata.
Haastavan kevään aikana luotseilla ja luotsattavilla on ollut aikaa pohtia vapaaehtoistoiminnan merkitystä omassa elämässä. Usein juuri poikkeukselliset olosuhteet havahduttavat ihmiset tärkeiden asioiden äärelle. Näin on varmasti käynyt myös monille luotseille ja toiminta koetaan jatkossa entistä merkityksellisempänä. Toivottavasti kunnissa ja kaupungeissa on havahduttu vaikutuksiin, joita kulttuuripalveluiden puuttuminen on aiheuttanut ja niihin panostettaisiin jatkossa entistä enemmän.
Lähteinä käytetty:
Jäntti, Heidi: Kulttuuriluotsi osallisuuden
mahdollistajana? Kulttuuriluotsattujen kokemuksia Tampereella, 2017.
Manerus, Milka: Kulttuuriluotsit – matalan
kynnyksen kulttuuritoimintaa Jyväskylässä, 2009.
Nousiainen, Marko: Selvitys kulttuuri-, liikunta-
ja ympäristöluotsitoiminnasta Suomessa, 2017.
Valtioneuvoston julkaisu: Koronapandemian
vaikutukset kuntien kulttuuritoimintaan, 2020.
Kommentit
Lähetä kommentti