Kansalaisten osallistaminen on nykyään hyvin muodikasta hallinnossa ja erityisesti kunnissa. Erilaisia osallistumishankkeita seuratessa on ainakin minulle monesti jäänyt vähän epäselväksi, mitä hyötyä kuntalasten osallistumisesta on. Asiaa on käsitelty myös Yhdyskuntasuunnittelu -lehdessä (2016:1 s. 92-94), joka julkaisi artikkelin osallistumisen hyödyistä ja niiden mittaamisesta. Artikkelin on kirjoittanut Antti Leskinen, joka toimii Tampereen kaupungin kuntademokratian kehittämispäällikkönä ja luotsitoiminnan valtakunnallisen koordinaatiohankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana. Antin mielestä osallistuminen on osa avointa hallintoa ja kunnallista demokratiaa, mutta sillä on todettu olevan myös monenlaisia muita hyötyjä - jopa taloudellisia.
Osallistumisesta koituu hyötyjä erityisesti pitkällä aikavälillä, mutta niiden yksiselitteinen mittaaminen on vaikeaa. Tilanne on samanlainen kuin vaikkapa ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa. Joitakin hyötyjä voi mitata, mutta osallistumisen kohdalla ei-mitattavat hyödyt ovat usein tärkeämpiä. Parhaimmillaan osallistuminen lisää luottamusta kuntalaisten ja hallinnon välillä, kasvattaa yhteisöllisyyttä, ehkäisee konflikteja ja valituksia, lisää käyttäjien tyytyväisyyttä palveluihin ja synnyttää uusia verkostoja. Konkreettisimmillaan taloudelliset vaikutukset voivat näkyä vaikkapa siinä, että virkamiesten työaikaa ei tärväydy kaavavalitusten käsittelemiseen.
Osallistumisen järjestäminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Antti kirjoittaakin, että epäpätevä toiminta tuottaa lähinnä haittoja. Suoran osallistumisen käytäntöjen tulisi olla pysyviä, osallistujilla on oltava todellisia vaikutusmahdollisuuksia, vaihtoehdot ja niiden vaikutukset on kuvattava ymmärrettävästi ja osallistumistapojen on oltava tilanteeseen sopivia. Vasta tällaisissa järjestelyissä hyötyjä kannattaa odottaa tai arvioida. Tässäpä hieman mietittävää osallistumishankkeiden suunnittelijoille!
Kulttuuriluotsitkin voi helposti nähdä kuntien kumppaneina ja osallistujina. Halua osallistua erilaisiin projekteihin heillä on, mutta toimintamahdollisuuksia kaivattaisiin enemmän. Kuntien isien ja äitien voisikin olla hyvä pohtia, kuinka luotsien potentiaalia voisi hyödyntää myös kuntalaisten osallistamisessa. Luotsithan toimivat tällä hetkelläkin eräänlaisina välittäjinä kuntien kulttuuripalvelujen ja niiden asiakkaiden välillä. Samoin myös käyttäjäkokemus lienee vapaaehtoisilla lähempänä tavallista kansalaista kuin viranhaltijoilla.
- Marko Nousiainen, TAITE Tampere
Osallistumisesta koituu hyötyjä erityisesti pitkällä aikavälillä, mutta niiden yksiselitteinen mittaaminen on vaikeaa. Tilanne on samanlainen kuin vaikkapa ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa. Joitakin hyötyjä voi mitata, mutta osallistumisen kohdalla ei-mitattavat hyödyt ovat usein tärkeämpiä. Parhaimmillaan osallistuminen lisää luottamusta kuntalaisten ja hallinnon välillä, kasvattaa yhteisöllisyyttä, ehkäisee konflikteja ja valituksia, lisää käyttäjien tyytyväisyyttä palveluihin ja synnyttää uusia verkostoja. Konkreettisimmillaan taloudelliset vaikutukset voivat näkyä vaikkapa siinä, että virkamiesten työaikaa ei tärväydy kaavavalitusten käsittelemiseen.
Osallistumisen järjestäminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Antti kirjoittaakin, että epäpätevä toiminta tuottaa lähinnä haittoja. Suoran osallistumisen käytäntöjen tulisi olla pysyviä, osallistujilla on oltava todellisia vaikutusmahdollisuuksia, vaihtoehdot ja niiden vaikutukset on kuvattava ymmärrettävästi ja osallistumistapojen on oltava tilanteeseen sopivia. Vasta tällaisissa järjestelyissä hyötyjä kannattaa odottaa tai arvioida. Tässäpä hieman mietittävää osallistumishankkeiden suunnittelijoille!
Kulttuuriluotsitkin voi helposti nähdä kuntien kumppaneina ja osallistujina. Halua osallistua erilaisiin projekteihin heillä on, mutta toimintamahdollisuuksia kaivattaisiin enemmän. Kuntien isien ja äitien voisikin olla hyvä pohtia, kuinka luotsien potentiaalia voisi hyödyntää myös kuntalaisten osallistamisessa. Luotsithan toimivat tällä hetkelläkin eräänlaisina välittäjinä kuntien kulttuuripalvelujen ja niiden asiakkaiden välillä. Samoin myös käyttäjäkokemus lienee vapaaehtoisilla lähempänä tavallista kansalaista kuin viranhaltijoilla.
- Marko Nousiainen, TAITE Tampere
Kommentit
Lähetä kommentti