Vapaaehtoisen roolit

Kävimme marraskuun alussa kulttuuriluotsien kanssa tutustumassa remontoituun pääkirjasto Metsoon Tampereella. Keskustellessani taloa esitelleen kirjastonhoitajan kanssa tuli ilmi, ettei vapaaehtoistoiminta näyttele kovin suurta roolia kirjastossa. Hänen mielestään Suomessa kirjastojen henkilöstöllä saattaa olla nuivempi asenne vapaaehtoistoimintaa kohtaan kuin vaikkapa muissa Pohjoismaissa. Eikä vapaaehtoisille ole löytynyt oikein luontevaa rooliakaan. Tämä siitä huolimatta, että kyllä vapaaehtoiset kirjastoissakin toimivat, lukevat esimerkiksi satuja. Mutta rooli onkin mielestäni vähän eri asia, kuin se mitä vapaaehtoinen varsinaisesti tekee. Jäin pohtimaan roolitusta muillakin viimeaikaisilla tutustumisretkilläni.





Kulttuuriluotsit Metsossa

Tampereen museoiden kokoelmakeskuksessa on muutamia vapaehtoisia luotseja, jotka käyvät toimimassa muutamia tunteja viikossa. Siellä raja vapaaehtoisen ja ammattilaisen välillä oli tarkkaan mietitty. Vapaaehtoiset eivät koske konservoitaviin museo-esineisiin, vaan tekevät niitä suojaavaa tarpeistoa: pukupusseja, pehmustettuja henkareita ja muovilla vuorattuja laatikoita. Toisin sanoen vapaaehtoisen rooliksi voisi määritellä konservoinnissa avustavat tehtävät, osallistumatta kuitenkaan varsinaiseen konservointiin. Kuulimme perinpohjaisen esityksen siitä, kuinka monimutkaista museoesineiden konservointi on. Selväksi tuli, että vain asiaan vihkiytyneet ammattilaiset voivat sitä oikeasti tehdä. 

Paikalla olleet vapaaehtoiset Merja ja Seija vaikuttivat olevan hyvin tyytyväisiä tähän rooliin. Heidän mielestään oli hienoa päästä askartelemaan ja tekemään käsillä - varsinkin, kun kaikki käsityöt on kotona jo tehty. Ja kulttuuriperinnön säilyttäminenkin on arvokas asia. Ajattelin toisaalta, että näin kai tämän on oltavakin. Keskuksen toiminnasta vastuussa olevat ammattilaiset määrittävät osallistumisen muodot ja raamit - ja, jos se vielä innostaa vapaaehtoisia toimimaan, niin kaikkihan tässä voittavat.





Kokoelmakeskuksen vapaaehtoiset työpöytänsä ääressä

Aika erilaisen roolin havaitsin käydessäni Vapriikin kuva-arkistossa, jossa toimii viikoittain noin kymmenkunta tamperelaista luotsia. Siellä vapaaehtoiset tekevät arkiston perustyötä, pussittavat ja järjestävät valokuvia. He myös digitoivat kuvia ja tuottavat valokuvanäyttelyitä. Myös asenne vapaaehtoistoiminaan oli rento. Vapaaehtoisia ei paljoa edes perehdytetä, vaan toimimaan opitaan tekemällä. Myöskään mokaamista ei arkistolla pelätä - vapaaehtoisten kerrottiin käsittelevän kuvia jopa varovaisemmin kuin ammattilaisten. Vaikka roolina onkin perustyön tekeminen, kukaan muu ei tätä hommaa tekisi. Näin tuhannet lahjoituskuvat ovat saaneet paikkansa arkiston kokoelmissa, mutta ammattilaisten työtä ei ole siirretty vapaaehtoisille.

Minulle jäi tapaamisesta se mielikuva, että hyvä porukka ja hauska ilmapiiri on vapaaehtoisille tärkein syy osallistua. Tulijoitakin olisi enemmän kuin pöydän ääressä paikkoja. Vapaaehtoisilla voi siis kulttuurilaitoksissa olla monenlaisia rooleja ja he voivat hoitaa erilaisia tehtäviä kiinnostuksensa mukaan. Mielestäni vastuuta ei kuitenkaan voi heille koskaan sälyttää. Vapaaehtoisella on vapaus valita, millaisessa toiminnassa hän on mukana, ja vastuu organisaatioiden toiminnasta on aina palkatulla henkilöstöllä. Nämä vapaudet ja vastuut määrittävät aina vapaaehtoisen ja ammattilaisen rooleja.


-Marko Nousiainen, TAITE Tampere