Siirry pääsisältöön

Vapaaehtoisen roolit


Kävimme marraskuun alussa kulttuuriluotsien kanssa tutustumassa remontoituun pääkirjasto Metsoon Tampereella. Keskustellessani taloa esitelleen kirjastonhoitajan kanssa tuli ilmi, ettei vapaaehtoistoiminta näyttele kovin suurta roolia kirjastossa. Hänen mielestään Suomessa kirjastojen henkilöstöllä saattaa olla nuivempi asenne vapaaehtoistoimintaa kohtaan kuin vaikkapa muissa Pohjoismaissa. Eikä vapaaehtoisille ole löytynyt oikein luontevaa rooliakaan. Tämä siitä huolimatta, että kyllä vapaaehtoiset kirjastoissakin toimivat, lukevat esimerkiksi satuja. Mutta rooli onkin mielestäni vähän eri asia, kuin se mitä vapaaehtoinen varsinaisesti tekee. Jäin pohtimaan roolitusta muillakin viimeaikaisilla tutustumisretkilläni.


Kulttuuriluotsit Metsossa

Tampereen museoiden kokoelmakeskuksessa on muutamia vapaehtoisia luotseja, jotka käyvät toimimassa muutamia tunteja viikossa. Siellä raja vapaaehtoisen ja ammattilaisen välillä oli tarkkaan mietitty. Vapaaehtoiset eivät koske konservoitaviin museo-esineisiin, vaan tekevät niitä suojaavaa tarpeistoa: pukupusseja, pehmustettuja henkareita ja muovilla vuorattuja laatikoita. Toisin sanoen vapaaehtoisen rooliksi voisi määritellä konservoinnissa avustavat tehtävät, osallistumatta kuitenkaan varsinaiseen konservointiin. Kuulimme perinpohjaisen esityksen siitä, kuinka monimutkaista museoesineiden konservointi on. Selväksi tuli, että vain asiaan vihkiytyneet ammattilaiset voivat sitä oikeasti tehdä. 

Paikalla olleet vapaaehtoiset Merja ja Seija vaikuttivat olevan hyvin tyytyväisiä tähän rooliin. Heidän mielestään oli hienoa päästä askartelemaan ja tekemään käsillä - varsinkin, kun kaikki käsityöt on kotona jo tehty. Ja kulttuuriperinnön säilyttäminenkin on arvokas asia. Ajattelin toisaalta, että näin kai tämän on oltavakin. Keskuksen toiminnasta vastuussa olevat ammattilaiset määrittävät osallistumisen muodot ja raamit - ja, jos se vielä innostaa vapaaehtoisia toimimaan, niin kaikkihan tässä voittavat.


Kokoelmakeskuksen vapaaehtoiset työpöytänsä ääressä

Aika erilaisen roolin havaitsin käydessäni Vapriikin kuva-arkistossa, jossa toimii viikoittain noin kymmenkunta tamperelaista luotsia. Siellä vapaaehtoiset tekevät arkiston perustyötä, pussittavat ja järjestävät valokuvia. He myös digitoivat kuvia ja tuottavat valokuvanäyttelyitä. Myös asenne vapaaehtoistoiminaan oli rento. Vapaaehtoisia ei paljoa edes perehdytetä, vaan toimimaan opitaan tekemällä. Myöskään mokaamista ei arkistolla pelätä - vapaaehtoisten kerrottiin käsittelevän kuvia jopa varovaisemmin kuin ammattilaisten. Vaikka roolina onkin perustyön tekeminen, kukaan muu ei tätä hommaa tekisi. Näin tuhannet lahjoituskuvat ovat saaneet paikkansa arkiston kokoelmissa, mutta ammattilaisten työtä ei ole siirretty vapaaehtoisille.

Minulle jäi tapaamisesta se mielikuva, että hyvä porukka ja hauska ilmapiiri on vapaaehtoisille tärkein syy osallistua. Tulijoitakin olisi enemmän kuin pöydän ääressä paikkoja. Vapaaehtoisilla voi siis kulttuurilaitoksissa olla monenlaisia rooleja ja he voivat hoitaa erilaisia tehtäviä kiinnostuksensa mukaan. Mielestäni vastuuta ei kuitenkaan voi heille koskaan sälyttää. Vapaaehtoisella on vapaus valita, millaisessa toiminnassa hän on mukana, ja vastuu organisaatioiden toiminnasta on aina palkatulla henkilöstöllä. Nämä vapaudet ja vastuut määrittävät aina vapaaehtoisen ja ammattilaisen rooleja.


-Marko Nousiainen, TAITE Tampere

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkistäytymistä, nuuskimista ja vertaiskokemuksia

Tampereen luotsit kävivät elokuussa vierailulla virkistäytymässä ja nuuskimassa uusia luotsausmalleja Jyväskylässä. Lue Riitta Vesannon kuvaus siitä, mitä mielenkiintoista matkan aikana tapahtui. Bussillinen meitä tamperelaisia kulttuuri- ja liikuntaluotseja vietti mieleenpainuvan, kauniin elokuisen päivän 23.8. Jyväskylässä paikallisten luotsien isännöiminä. Oli hienoa päästä itsekin luotsina luotsattaviksi! Matkalla pysähdyimme Korpilahdella, jossa pääsimme mukaan jo heti bussissa hauskalle aikamatkalle entisen Korpilahden elämään. Jokunen uskaltautui kirkolle johtavalle ”synninpolullekin”. Joimme kahvit satamassa ja kävimme Höyry-gallerian näyttelyissä. Höyry-galleria Korpilahdella. Päivä Jyväskylän Seminaarimäellä alkoi museokeskus Soihdussa, jossa Tiedemuseon museotoimintojen päällikkö Pirjo Vuorinen kertoi meille museosta ja Jyväskylän yliopiston nykyhetkestä upeassa Tissarin taidekokoelmahuoneessa.  Tissarin taidekokoelmahuoneessa Näyttelykeskus Soihdussa. Jakaannuimme kolmeen r

Piski - uteliaan kuljeskelijan matka kulttuuriluotsitoiminnan symboliksi

Kulttuuriluotsitoiminta sai vuonna 2018 uuden symbolin, kun taiteilija Outi Markkanen lahjoitti teoksissaan esiintyvän uteliaan koirahahmon, Piskin, kulttuuriluotsitoiminnan valtakunnallisen verkoston käyttöön. Piski-hahmo ilmestyi taiteilija Outi Markkasen (s.1951) teoksiin vuonna 1997. Taiteilija oli löytänyt koirahahmon luonnoskansiostaan ja innostui kehittämään sitä edelleen. Syytä sille, miksi Piski oli alun perin paperille luonnosteltu, ei Outi Markkanen osaa tarkemmin selittää. Ensimmäinen Piski-aiheinen teos oli linokaiverrus, jossa Piski puhalsi suustaan sydämenmuotoisen kuplan. Maailmaan eksyneen oloisesta hahmosta kehkeytyi vapaa kuljeksija, jota Outi Markkanen alkoi sijoittaa erilaisiin ympäristöihin. Ensimmäisen Piski-sarjan nimi Erään koiran tutkimuksia on lainattu Outi Markkasen lempikirjailijan Frans Kafkan novellilta. Taiteilijan mukaan nimi korostaa ”sen maailman absurdiutta”, jota Piski tarkastelee. Piski on seikkaillut Erään koiran tutkimuksia -sarjan l

Karkkilassa kulttuurikaveritoiminta on yksi tapa parantaa kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia

Karkkilassa kulttuurikaveritoimintaa kehitetään Kaikukortti- ja Elämyspolku-toiminnan rinnalla edistämään vapaa-ajanviettomahdollisuuksien saavutettavuutta. Kulttuurikaverikoulutus on avannut myös vapaaehtoisten silmiä vanhan tehdaskaupungin monipuoliselle kulttuuritarjonnalle .  9000 asukkaan vanhassa tehdaskaupungissa Karkkilassa on aktiivinen kulttuurielämä. On luontevaa, että Suomen eturivin elokuva-alan ammattilaisten Aki Kaurismäen ja Aleksi Salmenperän asuinkunnassa on aktiivinen elokuvakerho Kino Iglu. Sen sijaan erityislaatuinen yhteistyömalli on, että kerhon toimintaa pyöritetään yhteistyössä muun muassa etsivän nuorisotyön kanssa. Kokeilukulttuuri, sitkeys ja ennakkoluulottomuus kuvaavatkin hyvin kunnan kulttuurielämää.   Kino Iglu voisi olla Karkkilassa yksi luonteva kulttuurikaverikohde. Kaupungissa toimii myös paljon yhdistyksiä ja muita yksityisiä palveluntarjoajia, ja niiden ohella kaupungin omista palveluista löytyy kulttuurikohteita esimerkiksi kir