Istun kotona työhuoneessamme, jota juhlavasti kutsumme kirjastoksi ja katselen kirjoja ympärilläni, niitä on joka puolella. Miksi niitä aina oikein hankkii, vaikka kerran viikossa teemme päätöksen: ei yhtään uutta kirjaa. Mutta lukeminen on ihmisen perusoikeus. Lukeminen on aivojen ruokaa siinä missä musiikki tai liikunta. Oli siis ihan luonnollista, että ”kulttuuriluotsiurani” alussa halusin lukupiirin. Ja nyt tuo samainen ryhmä on lukenut yhdessä 10 vuotta. Vihainen korona esti juhlamme, mutta ainahan voi juhlia, kun tauti taittuu. Kaikki jäsenemme ovat lähes alkuperäisväkeä. Innostus lukemiseen ja se, että löytyy hyvä syy lukea on monelle meistä motivoiva tekijä. Lukevaa ihmistä ei voi luokitella joko työssäkäyväksi tai eläkeläiseksi. Syy on aina rakkaus kirjoihin ja niiden sisältöihin. Suurin osa lukemistamme kirjoista on uudempaa tuotantoa, niin kotimaista kuin esimerkiksi Nobel-palkittuja teoksia, mutta joitakin ajan aarteita myös. Lukupiiri ei vain lue itselleen, vaan ...