Kesäteatterit houkuttaa ja koukuttaa - Kulttuuripirskahduksia Teatterikoneelle Jyväskylässä

Teatteri kuuluu KAIKKIEN kesään

Näyttelijät Taiteilijoiden äidin  esityksessä  

Saarijärveltä on aina tullut mielenkiintoisa persoonia ja taiteilijoita, muun muassa Tapperin veljekset, joita oli neljä. Heitä isä innosti liikkumaan ja pinnistelemään, äiti taas luovuuteen ja iloon sekä luonnon tarkkailuun. Taiteilijoiden äiti kesäteatteriesitys valotti upeasti historiaa ja kytki perheiden arkeen haasteet ja ilon. Kulttuuriluotsit Jyväskylästä kuulivat myös huhuja, että nyt kannattaa mennä kastomaan. Luonnollisesti esitys ui myös luotsien ja luotsattavien sydämiin niin, että isolla luotsiporukalla päätettiin antaa palautetta ja myöntää Teatterikoneelle tunnustus erityisen koskettavista esityksistä ja monenlaisten erityisryhmien kulttuurin saavutettavuuden edistämisestä vuosien mittaan. Viimeisessä näytöksessä oli huima tunnelma ja kesäsääkin suosi. Lumperon  kesäteatteri Saarijärvellä on todella tunnelmallinen näyttämö, taustalla järvimisema. Tulo-ohjeetkin oli upeasti hoidettu peruutuskyltteineen, väliaikatarjoilu monipuolinen, eli tarjolla oli aito kokonaiselämys. Lisäksi erityistarpeet hienosti olivat hoidettu esimerkiksi kuvailutulkkeineen. Käsikirjoitus ja ohjaus sekä näyttelijöiden suoritukset olivat kerrassaan upeita ja mukana paikalliset nuoret, koirakin ajan hermolla, niin että kepeys ja huumori syntyivät luonnollisesti vaikka välillä pohdittiin syvempiä asioita. Mukana oli paikallisia nuoria, jotka sävelsivät ja soittivat livenä. Varsinainen kulttuuriteko jo sinänsä, mutta esityskokonaisuus kertoo myös siitä, miten hienoa työtä teatterikonelaiset ovat tehneet jo 20 vuotta.  Tämän postauksen loppuun on koottu otteita kulttuuriluotsien kokemuksista ja kommenteista, jotka kokonaisuudessa menevät myös tekijöille palautteena.

Taitelijoiden äidin viimeisen esityksen lopuksi selfie yleisön kanssa, kaikilla voittajafiilis.

TEATTERIKONE saavutettavuuden ja osallisuuden taitajat

Teatterikoneen työryhmä koostuu monenlaisista huippuosaajista. Teatterituotantoja on tehty intohimolla haasteiden keskellä, vaikkapa koronan keskellä ikkunateatterisesityksinä arjen ilmiöitä tulkiten tai nuotiolauluja etänä ikäihmisille. Tuotanto on ollut monipuolista ja tarjolla on ollut koulutuksia ja työpajoja sekä erilaisia osallistava projekteja myös Forum teatterin keinoin. Aiheissa mukana on ollut erilaisuus tai vammaisuus, usein aidot arjen tarinat. jotka antavat katsojille ja kokijoille ajateltavaa ja pureskeltavaa sekä samaistumisen mahdollisuuksia. Pieni ammattiteatteri on tehnyt kiitettävää yhteistyötä monien alueen toimijoiden kanssa.

Taiteilijoiden äiti esityksen loppulaulut menossa ja voimaa löytyy

Yhteistyö kantantaa hedelmää, mistä parin vuoden takaa on esimerkkinä näkövammaisten kanssa tehty Pimeetä dramaa.  Näytelmässä yleisö pääsee Johannan 50 vuotisjuhliin mukaan mustat maskit silmillä ja kokemaan, millaista on ollut sokea.  Näyttelijät olivat kaikki joko sokeita tai näkövammaisia, myös sävellykset ja soittajat/laulajat näkövammaisia.  Upea suoritus kaikilta ja yleisö sai esityksen jälkeenkin makustella pitkään tunnelmia ja mukanaoloaan pimeillä juhlakahveilla. Yhteistyö Keski-Suomen näkövammaisten ja Teatterikoneen kanssa on tuottanut jotain ainutlaatuista ja osoittanut, että vaikka on joku vamma tai haaste, on mahdollista osallistua ja tehdä yhdessä sekä meille näkeville kurskistuksen toiseen maailmaan. Kun on joku ensin saanut idean ja löytyy osaava ihminen ja ihmisiä, jotka auttavat lopputulokseen ja saavat porukan heittäytymään sekä ylittämään itsensä. Taide teatterin keinoin avaa uusia näkökulmia ja lisää ymmärrystä muiden tavasta kokea. Taitoa ja herkkyyttä osaajilta tarvitaan ja sitä on Teatterikoneen tekijöillä ihailtavasti. Siitä yleisökin kiittää, kuten nyt kulttuuriluotsit!!!  "Toivottavasti Pimeetä draamaa -näytelmä olisi vielä nähtävissä joskus jossain", on kaino toive kulttuuriluotsilta, joka ei päässyt näkemään Pimeetä draamaa.

 3. KULTTUURIPIRSKAHDUKSIA kunniamaininta  kulttuuriluotseilta TEATTERIKONEELLE

Kulttuuripirskeitä -kunniakirja kiitoksineen luovutetaan Teatterikoneen taiteelliselle johtajalle, käsikirjoittajalle ja ohjaajalle Annu Sankilammelle Jyväskylän ensimmäisen taidekadun avajaisissa 25.8. klo 16. Mukana kulttuuriluotseja ja Keski-Suomen näkövammaiset ry:n edustaja.

Kunniakirja

Kiitos ja ONNITTELUT rohkeista ja koskettavista tarinoista!

Pirkko Sironen onnittelee ja halaa Teatterikoneen johtajaa Annu Sankilampea

                                                             näytöksen väliajalla

Kulttuuriluotsien ja luotsattavien kokemuksia Taiteilijoiden äiti näytelmästä Saarijärven Lumperosta kesällä 2023:

• Tapperien perheen tarina valottui sopivasti kaupunkilaisen nykyperheen kesämökkeilyn kohelluksen lomassa. Kaksoismiehitysten vaihto sujui kuin leikki ja onnistui: Vihtori ja tämän päivän insinööriperheenisä pienin oivaltavin tempuin. Menossa oli tanssia, laulua ja riemukasta menoa. Ja syvällistäkin sanomaa kehittyi samalla täysin mitoin.
  
  
• Menneeseen aikaan emme voi palata, mutta löytyiskö sieltä kuitenkin joitain elementtejä tuotavaksi nykyaikaan. Kuten tässä näytelmässä kävi. Näytelmässä käsitellään kipeitä ongelmia, kekseliäästi ja huumorin keinoin. Eri-ikäinen yleisö eli täysillä mukana. Niin minäkin!
  
  
• Tappereiden osuus kertoi hyvin elämästä Juholan maisemissa luonnon keskellä. Harrin teosten lukeminen antoi lisätausta tuon osuuden hahmottamiseen. Nykyperhe oli taas valloittava kuvaus "kännykkäajan " kaupunkilais(?)perheestä - mainio rinnakkainasettelu kerrassaan.
   
• Rytmitys ja nykyajan ja menneen lomittaminen virkistäviä. Ennen kaikkea esitys ei pyrkinyt väkisin hauskuttamaan ja naurattamaan yleisöä vaan luotti vahvan sisältöönsä. Lapsinäyttelijät tekivät hyvin roolinsa. Minulla oli luotsattavana kaksi entistä työkaveria ja myös he peukuttivat esitykselle!
  
  
• jo aiheena Taiteilijoiden äiti oli mielenkiintoa herättävä > pakko oli päästä näkemään

• Esitys otti valtaansa alusta asti...repliikkien lisäksi koskettavat tanssiesitykset tarjosivat upeasti hienon tarinan etenemisen....
  
  
• Lavastus toimi, olennaiset asiat oli toteutettu pienillä viittauksilla

• Tapperien perheen tarina eteni koko ajan tuoden perheen kokemia vaiheita esille monella tasolla. Moni asia loksahti kohdalleen, (kun vielä ennen esitystä kävimme Juholassa)
   
• Tapperien Juholassa, jossa oppaana olivat taiteilija Kirsi (Harrin tytär) Tapper ja hänen miehensä. Piharakennuksen galleriassa oli kuvataiteilija Juha Mennan upea näyttely. Sitten iltapäivä Lumperossa! Teatterin jälkeen menimme Saarijärven museoon tutustumaan Kain Tapperin ja Hannes Autereen laajaan ja vaikuttavaan näyttelyyn. Saarijärven Läntiseltä hautausmaalta löysimme Tapperien perhehaudan. Kainin Surumarssi-paaden suojassa lepää koko taiteellinen Tapperien perhe. Säkenöivän aurinkoinen kesäpäivä päättyi illan kotiinpaluumatkalla ukkosmyrskyyn ja rankkasateeseen. Kannatti kaikki kokea!
  
  
• Näytelmän rakenne mielenkiintoinen: kaksi aikatasoa > saa ajattelemaan tätä tämän ajan hössötystä ja sen turhuutta
  
  
• Näin luotsattavan silmistä, että hän nautti täysin. Toinen taas sanoi, että tästä jäi paljon pohdittavaa, mikä on mielestäni teatterin yksi tärkeä tehtävä. On haasteita ja ristiriitoja, joihin saa neuvoja, asiat ratkeavat pikkuhiljaa. Leikki ja luovuus kantaa pitkälle. Mieleenpainuvia kohtauksia olivat vauhdikkaat tanssisessiot, muurahaiset ja veneretki, jotka vaativat katsojilta tarkkaavaisuutta, että ymmärsi missä mennään.
  
  
• Nautin ja hymyilin! Näyttelijät, niin ammattilaiset kuin harrastajatkin olivat kerrassaan taitavia ja vaihtoivat roolia hienosti lennosta. Toivottavasti näytelmää esitetään vielä ensi kesänäkin Lumperossa tai Villa Ranassa!

-       Teatterikone

Teksti, Hanne Laitinen ja Jyväskylän kulttuuriluotsit

Kuvat Anna-Kaisa Jaala, Jenni Kohonen, Hanne Laitinen